sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Ullakon aarteita - lastenvaunut

Yksi mielestäni ihanimmista nukkekotiesineiden valmistajista on ollut saksalainen Bodo Hennig. Kerrasta toiseen jaksan ihastella heidän taidokkaita töitään. Harmi kyllä tehdas on jo lopettanut toimintansa, mutta aina välillä onnistaa ja löytää jonkin aarteen netistä. 

Tämänkertainen Bodo Hennig löytöni olivat lastenvaunut 1970-luvulta. Rattaat ovat metallia, työntöaisa puuta ja kaikki kankaat kauniisti ja siististi ommeltu. Kuomun voi myös taittaa alas tai lukita yläasentoon.

Nämä lastenvaunut voivat nyt päätyä pölyttymään vaikka muumitalon ullakolle, sillä eiväthän talon asukkaat ole näitä vuosiin enää tarvinneet, mutta eivät ole malttaneet antaa poiskaan. Ehkäpä ne muistuttavat niin mukavasta ajasta.
 
Nukkekotitavaroiden myyjät ovat usein mielestäni aika lämmintä ja sydämellistä joukkoa. Useammankin kerran on ostamani tuotteen mukaan pakattu kannustava ja mukava viesti - joskus joku pieni yllätyskin. Tälläkin kertaa mukana oli viesti, ja saksalainen myyjä oli laittanut vaunuihin nukkujankin - pienen kissa kiiltokuvan. Sai ainakin minulle hymyn huulille kun sen siellä näin.
 


 


Kirjapaja

Tänään oli aikaa puuhastella kirjojen parissa. Kolmetoista kirjaa valmistuikin hyllyyn, mutta vielä riittää tehtävää, sillä laskin, että talon kirjahyllyyn menee noin 80-100 kirjaa koosta riippuen.

Muumitalon kirjat eivät tietenkään voi olla uusia, vaan vanhoja ja paljon elämää nähneitä. Niinpä niistä piti siis tehdä sen näköisiä.

Kirjojen sisukset tein vanhoista Koti ja Keittiö lehdistä, kannet tulostin ja kirjojen lehdet viimeistelin akvarellivärein vanhan näköiseksi.

Kirjojen kasaaminen on hidasta työtä, mutta ehkä lopputulos valmiissa kirjahyllyssä sitten palkitsee - toivottavasti!









sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Aarteita miniatyyrimessuilta

Viikonloppuna vierailin Suuri Snadi miniatyyrimessuilla Vantaalla.
Jotain aivan ihanaa tarttui matkaankin, odottamaan valmistuvaa taloa.

Hienosti käsityönä tehtyjen huonekalujen ja esineiden kohdalla (sängyt, tuolit, keinutuoli ja länget), en voinut kuin huokailla niiden kauneutta ja taidokasta työtä. Kiitos tekijälle, nyt ne ovat aarteitani! Tekijän nimeä en valitettavasti tullut edes kysyneeksi, se hieman harmittaa.

Näissä kuvissa ensimmäisenä on kuitenkin "vanha" kaappi, joka oli ruskeaa puuta ja massatyönä Kiinassa valmistettu, mutta maalilla ja hiomapaperilla siitä tuli oikein vanhan oloinen,  juuri sellainen kuin tämän talon henkeen sopii.


Tämä keinutuoli oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Länget. Kyllä tällaiset muumitalon vintille mahtuvat.

Sänkyjä ostin kaksi,  vaikka kuvaan
mahtuikin kerralla vain yksi.





Ihanat vanhat tuolit, kaikki samassa kuvassa.


Tervetuloa Greenleaf!

Greenleafin Beacon Hill saapui luokseni toukokuussa 2013 ja aloitti hitaan matkansa tullakseen kodiksi, joka sijaitsee Onnellisten loppujen laaksossa. Siitä kodista tulee elämänmittainen projekti.
 
 

Talosta on tarkoitus tulla muumitalo, mutta ei täydellinen kopio sellaisesta muumitalosta, joka ajatuksiimme heti nousee. Tämä talo on mukaelma, mutta vahvasti muumien hengessä. Mukaelma siitä, millainen muumitalo minun sydämessäni asuu.
 
Näissä kuvissa on haaveita siitä, miltä talo voisi joskus ulkoapäin näyttää, sillä nyt se on vielä kasa vanerilevyjä. Mutta unelmia joita tavoitella, niitä pitää olla. Ja on niitä kohti jo kuljettukin!